historiajunttila

FM Mauri Junttila

Kesäkuun 2019 tarinaani

Usein, keväisin pitkän kolean kevään ja pitkän lumisen pakkastalven jälkeen tuntui, että jäikö kesä nyt tälle vuodelle tyystin tulematta meille?

Kesä on nyt taasen meillä

Luonto ympärillämme kertoo selvimmin kesän tulosta. Siihen kuuluu esimerkiksi ympäröivän luonnon tuoksut, valoisuus ja kesän lämpö. Ympärillämme on kesän tuoksuja. On kaunista vihreyttä ja kauniitten värikkäiden kesän kukkien runsautta.

Monet kesän linnut laulavat iloisesti, lirkuttavat sekä rakentavat pesiään keväisin. Esimerkiksi tutuista kesän muuttolinnuistamme pääskysistä saa vaikutelman, että ne vain omaksi ilokseen lentävät ja laulaa lirkuttavat sinitaivaalla.

Mutta, paljon niillä on puuhaa ja tekemistä. Ne rakentavat pesiään, munivat ja aloittavat niissä munien haudonnan. Ne keräävät ahkerina ravinnoksi hyönteisiä ja matoja itselleen ja poikasilleen. Puuhaa on niillä siitäkin.

Vesien vaputuminen jääkahleista tuo runsaasti mukavuutta ja silmäniloa sekä myös kauneutta meille. Laineet liplattavat ja purot solisevat. Monet luonnon äänet kertovat kesän tulleen. Kesälle on ominaista myös monet miellyttävät kesän tuoksut.

Sitten alkoivat kesälomat

Esimerkiksi kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1955 oltiin jo kesälomalla Temmeksen Haurukylän kyläkoulusta. Olimme hakeneet sieltä kevättodistukset edellisenä päivänä. Koulukauden juhlalliset kevätlukukauden päättäjäiset tuttuine suvivirsi lauluineen olivat myös olleet laulettavinamme Haurukylän kyläkoululla.

Paljon kesä toi muutoksia meille koululaisille. Eihän tarvinnut enää aamuisin lähteä kouluun. Se oli suurin ja merkittävin muutos meille kesän tultua. Olihan esimerkiksi kesäloma koululaislapsille selvästi pitempi ennen vanhaan. Se alkoi heti kesäkuun alusta ja päättyi kolmen kuukauden päästä – vasta kaukana syyskuun alkupäivinä.

Esimerkkinä lapsuuden kesistämme voi mainita kesän alun arkipäivän rytmin suuret muutokset. Niistä voi mainita esimerkkinä nukkumisemme. Kohta kansakoulun kesäloman alettua esimerkiksi nukkumispaikat vaihtuivat meillä kotona pirtistä piha – aittamme sänkyihin.

Ennen vanhaan oli maaseudulla tyypillistä se, että vuoteet ja sängyt olivat toiset kesällä kuin talvella. Kesät nukuttiin tavallisesti aitoissa. Niin oli tapana meilläkin vanhassa Tyrnävän Korvenkylässä.

Mutta, pirtin pöydän ääressä juotiin edelleen kesäpäiväin aamu – ja muut kahvit ja syötiin kaurapuurot, lihaperunakeitot ja muutkin keitot sekä marjapuurot ja ruuat pirtin pöydän ääressä, vaikka nukkumiset olivat pihapiirimme aitoissa. Vanhaan aikaan nykyisin tuttuja pihagrillejä ei esimerkiksi vielä tunnettu maaseudulla. Lehtimajatkin tulivat maaseudulle sangen verkkaisesti. Esimerkiksi makkarain paistamisiin, paljoihin ylimääräisen rasvaisten syömisiin tai grillaamiseen opittiin sangen myöhään – vuosikymmenten päästä.

Talvisin nukuimme Pentti veikan kanssa tavanomaisesti pirtin nurkassa meille tutussa lämpimässä parivuoteessa. Kesäksi tuli meille kaikille talon väestä paljon lisätilaa nukkumisiimme. Kotimme pihapiirin jyväaitan ylälattialla oli paljon kivoja jyville tuoksuvia kesäisten sadepäivien ja/tai vesisateuden lepäilyjen ja univuoteiden paikkoja. Mutta, harmiksemme syksyisin kohta puintikauden alettua aitan mukavia vuoteita jouduttiin luovuttamaan talon jyvävarastoiksi.

Monesti maaseudulla siirryttiin pirtistä ja kammareista pois kesäksi. Menimme silloin viileään aittaan ja menimme esimerkiksi myös vihaisia kärpäsiä pakoon hämärään. Eivät ne viheliäiset osanneet häiritä meitä pimeässä aitassa terävine pistinkärsineen!

Silloin, oli myös hyvä myrkyttää asuinrakennuksen kärpäset, kun ei siellä oltu. Savuavat, kaikkialle tunkeutuvat pienellä metallialustalla tai – vadilla poltettavat kärpäsmyrkkytabletit olivat tehokkaita. Eräänä kesänä pirtin lattialla oli suuri kasa kuolleita kärpäsiä. Niiden joukossa makasi myös muuan pieni hiirivainaa.

Kämppämme oli mukava kesällä

Onneksemme ja iloksemme käsistään tekevä, osaava Kalervo veikkamme rakensi kotipihamme pitkän aitta – , traktoritalli – , maatalouskoneiden varastorakenuksen – , ”jääkömmön” jne nurkkaan mukavan oleilu – ja nukkumapaikan Sanoimme kotona piharakennuksen kesähuonetta ”kämpäksi”. Siellä oli muutamia laudoista koottuja laverisänkyjä vuoteinamme. Kämppä oli tarpeesen kesäisin meidän isolle perheelle.

Oivalla oli siellä kämpässä oma laverisänky pienen yöpöydän kanssa. Pentillä ja minulla oli siellä leveä laudoista tehty laverinen kaksoisvuode. Sen päällä oli myös laudoista tehty leveä laverisänky. Laverisängyt olivat kesäisin meillä usein käytössä. Esimerkiksi Muhoksella asuva ja siellä töissä oleva Kalervo veikkamme nukkui usein kotona käydessään siellä.

Samoin ”kämppämme” ylävuodelavitsaa käytti myös Muhoksella asuva serkkumme Olavi Pasanen kyläillessään meillä. Usein, he kertoivat jännittäviä sotajuttuja Oiva veikkani kanssa. Heidän sotajuttunsa olivat jatkosodassa koettuja tosijuttuja.

Pihapiirimme varastorakennuksen ”kämpän” lavitsoja käyttivät kesäisin välillä myös pienet Liisa siskoni ja vanhimman siskomme samanikäinen Reino poika. Mukavampi oli heidän nukkua hämärässä viileässä kämpässä kuin pirtin kesäkuumassa loukossa.

Reino oli lapsena usein Korvenkylän mummolassaan. Reinon tyrnäväläinen Reino Aaltomaa niminen isä oli kuollut äkkiä nuorena munuaistautiin vuonna 1949. Reinon Taimi äiti aloitteli silloin ansiotöitään myymälänhoitajana. Helpointa oli niinä vanhoina enemmän taloudellisesti ankeina aikoina tuoda välillä Reino poika oleilemaan Tyrnävän Korvenkylän mummolaan.

Reippaasta Reinosta tuli aikoinaan Tampereen poliisiopiston jälkeen poliisi Ouluun aina eläkeikäänsä saakka. Hän oli nuorena käynyt keskikoulun. Hänestä oli myös tullut sotaväessä komea, reipas varusmieskersantti.

Monien muutosten alla elettin Korvenkylässä 1950 – luvulla. Esimerkiksi Erkki isämme kuoli syöpään jouluna 1952. Se toi suuria muutoksia perheesemme. Alettiin elää puoliorpoina ilman isää. Meistä vanhin Oiva veljemme joutui isän rooliin.

Paljon oli puuhaa kesäisin

Kaikkeen maataloustyöhön piti ennen vanhaan koululais – lastentenkin osallistua. Joskus, kiireisten maatalon kesä -, kevättöiden takia piti koululaisten jopa olla poissa koulusta. Kodin maataloustöiden tekemiset olivat tärkeitä meille lapsillekin tehdä niitä jokapäiväisen leipämme kasvattamisen ja riittämisen takia.

Heinätyöt kesäisin vaativat oman suuren ja vaativan työpanoksen maatalon lapsilta. Heiniä kykeni hankoamaan seipäille myös vaatimaton heinämies. Monena kesänä ajoin haravakoneella Sirkka hevosellamme heinäpeltojemme heiniä kasaan, ”torvelle” hankomiesten helpommin ottaa ne seivästettäväkseen.

Se oli esimerkisi raskasta ja töisevää lapselle kesällä, kun heiniä pellolta seipäiltä niittylatoon kerätessä piti Ferguson pysäyttää joka ikisen heinäpellon heinäseipään viereen. Kytkin oli jo raskas lapsen käsitellä pitkän työpäivän illalla. Kytkinjalka väsyi pieneltä kuskilta.

Monenlaisia töitä oli kesäisin

Erilaisempia töitä meille vielä lapsille oli sekin, kun vuosina 1952 – 1955 rakensivat Korvenkylään uuden hiekkapohjaisen kylätien. Meillä Pentin kanssa oli kaivettavanamme jopa oma tienvarren ravimonttu. Oiva veljemme tosin kaivoi sen lähes kokonaan, että kehdattiin näyttää se kylätien tietyömaan työnjohtaja Rahkilalle. Toki Oiva antoi tilistään meillekin lapsille jotain rahaa siitä. Tehtiinhän me kylätien ravimontusta, mitä kyettiin tekemään.

Eräänä kesänä kotiimme uusittiin kotipirtin tiilinen leivinuuni ja kamarin kakluunit savupiippuineen. Siitä oli hyvin paljon puuhaa. Entiset piti purkaa pois ja niiden jätteet kuskattiin jonnekin esimerksi peltotien rapakkoon. Muurarina siellä pirttimme leivinuunin ja kakluunien teossa toimi muhoslainen muurari Lotvonen poikineen.

Eräänä 1950 – luvun kumana kesänä myös Oiva veikkamme innostui yleisen tavan mukaan pellonraivaukseen. Pelto raivattiin viereisen Sipolanrämeen Leppiojan kanavan, luonnonojan varteen. Siellä hänellä kävi raivausmaan kyntötöissä keltainen kookas Pellonraivaus OY:n caterpillari.

Äestämässä siellä kävi Tyrnävän manttaalikunnnan omistama pienehkö sininen rautaisilla täysteloilla varustettu Fordson Mator County diesel painavan lautasäkeen kanssa. Äestystä teimme siellä myös kevyellä kodin harmaalla petrooli Fergusonilla.

Manttaalikunnan kokopitkillä rautateloilla varustettua Fordson Major Countya ajoi tyrnäväläinen Mauno Lithovius. Sama Forndson Major County aurasi 1950 – luvulla Tyrnävällä valtavasti peltojen sarkaojia. Se oli vielä silloin avo – ojaojitusten aikaa peltoviljelyssä. Mantaalikunnan puskurilla varustetussa Fordson Major Countyssa oli perässä voimakas kelavinssi, joka kiskoi vahvalla sinkkiköydellä peltojen sarkaojia avaavaa oja – auraa. Tyrnäväläisten isäntien manttaalikunnnan Fordson Major County kiersi muutamia viikkoja kesäisin talosta taloon ja kylästä kylään oja – auran kanssa.

Paljojen ojamaiden kanssa oli oma vaivansa. Osa isännistä pusketti pillarilla ojamaat levälleen keskelle sarkaa. Ne hienontuivat siellä esimerkiksi hevosen – tai traktorin äkeellä. Osa käsitteli, hienonsi paljot ojamaat esimerkiksi kuokan ja lapion kanssa.

Noin neljän hehtaarin kokoinen koskemattomaan metsään raivattu Oiva veikkamme raivausmaa oli silloin vielä vuolaana virtaavan, vielä uuden, juuri kaivetun Leppiojan kanavan vieressä. Raivausmaan ”kunttaa” poltimme avotulella kuin kytöä polttaen tai kuin vanhanaikaisesti kaskenpoltolla. Siihen raivausmaamme polttotyöhön sovimme myös me lapset.

Eräänä kesänä teimme Pentin kanssa raivausmaan kulmaan pellon turppaista pienen harjateltan mallisen ja kokoisen lepopaikan. Se helpotti meitä, kun siellä pienessä turpasmajassa saatoimme lepäillä välillä tai pitää sadetta ja syödä eväitä rauhassa itikolta. Siellä saattoi jopa nukkua yön yli. Oivan raivausmaa sai kyteä ja palaa rauhassa sinä kesänä muutamien viikkojen ajan. Välillä vikaistiin, että tuli tekee kunnolla töitään.

Muutamana kesäisenä päivänä katselimme Oivan raivausmaan kohdalla Pentti veikan kanssa Leppiojan kanavassa vasta kuivattuun Leppijärven suuntaan uivia monia kaloja. Otin lapion käteeni ja löin voimakkaasti lapion terän syrjällä veteen erästä haukea kohden. Terä osui kalaan. Veimme hauen kotiimme ja äitimme paistoi sen paistinpannussa voissa maistuvaksi ruuaksemme.

Niittysaunoja

Vanhaan aikaan taloilla oli yleisesti ollut niittysaunoja. Niitä oli syntynyt niityille, joissa talon väet olivat kulkenet heinänteossa – vuodesta toiseen. Esimerkiksi Tyrnävän kesikyläläisillä Antti ja Toivo Ikolalla oli niittysauna ollut käytössä vielä 1950 – luvulla Tyrnävän Korvenkylän kookkaalla Latvasuolla. Heidän niittynsä oli runsaan kahden kilometrin päässä Tyrnävän Keskikylän Ala – Ikolasta.

Heidän niittysaunansa oli muutamien neliömetrien kokoinen vanha harmaa pieni hirsirakennus. Siinä oli muurattuna pieni tulisija savupiippuinen. Siellä oli myös muutama lavitsasänky niittyväen leppäillä, nukkua tai pitää sadetta. Se oli erään vanhan luonnonvaraisen Nipsinginojan pienen lammen (poukaman) reunalla.

Tyrnävän korvenkyläläisen Alpo Pasasen Uutela talo oli ensin ollut alatemmesläisen Toivo Ylitalon kookkaan maatalon sivuniityn niittysauna. Vanhojen Korvenkylän niittysaunojen määristä ja olemisista on vain vähän tietoja. Korvenkylän laajoilla vuodesta toiseen käytössä olleilla tuhansien hehtaarien heinäviityillä voi uskoa olleen useita vanhan ajan maatalojen niittysaunoja.

Korvenkylässä oli ollut se etunsa, että siellä oli ollut Leppijärvestä laskevat Leppioja ja sen läheinen Nipsinginoja. Niiden varsilla oli ollut luonnonniittyjä ja siellä oli myös ollut useita kivoja kalaisia luonnojien lampia, poukamia. Ne olivat olleet hyviä paikkoja myös niittyväen peseytymiseen. Lampareiden, poukamien kalaisus oli ollut etu niinä vanhoina ikoina.

Lähteitä:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4dbebbd3-1916-49e3-9606-31a2cbebe51a

2023

https://www.ruka.fi/juhannus

https://maurintarinoita.munblogi.com/tag/juhannusjuhla/

http://mauritarinoi.suntuubi.com/

https://sites.google.com/site/juhannustarinaa/

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201806212201030865

https://luontojakulttuuri.wordpress.com/tag/niittysauna/https://www.youtube.com/watch?v=wyeaatN2VkE

Piilopirttikö?

https://www.savonsanomat.fi/teemat/Siit%C3%A4-kellojen-kilkattamisesta/1344823http://www.masinistit.com/keskustelupalsta/viewtopic.php?t=26979

https://www.seinajoki.fi/kulttuurijaliikunta/Etela-Pohjanmaanmaakuntamuseo/tornavanmuseoalue/sijainti/talonpoikaiselama.html

https://www.pellervo.fi/maatila/3_01/karpastor.htm

https://www.kaleva.fi/juttutupa/tiede-ja-luonto/karpasia-ongelmaksi-asti/2756305